Johanna Yli-Opas: Verkkovapaaehtoisuus ei ole peruttu

Olemme jo yli kahden vuoden ajan eläneet tilanteessa, jossa perinteisen vapaaehtoistoiminnan tielle on tullut uusia esteitä.

Aluksi oli lähes kiellettyä tavata ikäihmisiä. Sen jälkeen tulivat maskit, turvavälit kasvoivat, käsidesiä kului ja nyt ulkonakaan ei välttämättä ole aina turvassa. Koko ajan on kuitenkin ollut paikka missä rajoituksista ei tarvitse välittää. Verkko, netti.

Vapaaehtoistoimintaa Suomessa koordinoiva Kansalaisareena julkaisi viime vuoden lopulla artikkelisarjan Vapaaehtoistoiminta poikkeusaikana. Se sisältää joukon hyviä ja innovatiivisia käytäntöjä siitä, mitä uusia avauksia eri järjestöt ovat tässä tilanteessa kehittäneet. Lähes kaikki esimerkit kuvaavat joko osittain tai kokonaan verkkoon siirtynyttä vapaaehtoistoimintaa.

Valtakunnalliselta vapaaehtoistyön sivustolta www.vapaaehtoistyo.fi löytyykin teemalla etätyö puhelimessa tai verkossa toistasataa tehtävää, joihin voi turvallisesti kuka tahansa tarttua.

Uutta somevapaaehtoisuutta

Seurakunnissakin on herätty näihin uusiin mahdollisuuksiin. Tarjolla on esimerkiksi bloggaamista, videoiden tekstitystä tai puhelinystävyyttä. Myös somevapaaehtoisuus on oivallinen esimerkki järjestöjen ja seurakuntienkin tämän ajan vapaaehtoistehtävästä. Se on verkossa tapahtuvaa vapaaehtoistyötä, joka on ajankäytöltään ja vaativuudeltaan helposti itse määriteltävissä.

Vaasan suomalaisen seurakunnan vapaaehtoisprojektilla on tällä hetkellä neljä vapaaehtoista, jotka kukin muutaman kerran kuukaudessa tekevät päivityksiä projektin sometileille. Kun yhtä innostavat toimitukset, elää toinen taas lapsiperhearkea, kolmas inspiroituu kirkkovuosikalenterista ja neljäs somettaa mielellään tapahtumista. Seurakunnan moninaisuus konkretisoituu hienosti, kun jokaisen päivittäjän tyyli, tapa ja tulokulma on omanlainen.

Verkkovapaaehtoisuus ei ole peruutettu!

Johanna Yli-Opas

Vapaaehtoistoiminnan kehittäjä Vaasan suomalaisessa seurakunnassa

Jaa tämä järjestötarina:

Facebook
Twitter
LinkedIn
Tulosta sivu

Uusimmat järjestötarinat

Skip to content