Sosionomiopiskelijan ajatuksia yhdistys- ja vapaaehtoistyöstä
Olen toisen vuoden sosionomiopiskelija ja suoritan tällä hetkellä työharjoittelua Pohjanmaan Yhdistyksillä. Yhdistystoiminta ei ollut minulle ennestään tuttua ja siksi halusin päästä syventämään osaamistani järjestökentällä. Minulla oli vahvoja ennakkoluuloja yhdistystoiminnasta sekä siihen liittyvästä vapaaehtoistoiminnasta. Olin aina kuvitellut, että yhdistystoiminta on suoraan verrattavissa harrastustoimintaan ja osittain ajatukseni osuikin oikeaan. Monille yhdistystoiminta tuo samanlaista merkityksellisyyttä elämään, kuin harrastuksetkin. Järjestökenttä on kuitenkin myös suuri työllistäjä. Olin tietoinen siitä, että kolmannen sektorin toiminta on iso osa sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmää, mutta sen laajuus ja merkitys valkeni minulle vasta harjoittelun aikana. En myöskään ollut tiedostanut sitä, että hyvin suuri osa yhdistyksien palveluista toimii vapaaehtoistyön voimalla.
En ole koskaan itse tehnyt vapaaehtoistyötä, mutta nuorena haaveilin siitä usein. Halusin Afrikkaan tai Australiaan hoitamaan uhanalaisia eläimiä tai orpolapsia. Suomessa tehtävä vapaaehtoistyö ei kiinnostanut minua lainkaan, sillä siihen ei liittynyt seikkailua, ei tropiikkia eikä kansainvälisiä suhteita. En ollut edes tietoinen kaikista niistä mahdollisuuksista, joita omassa kotimaassani oli tarjolla. Vapaaehtoistyö Suomessa ei houkutellut samalla tavalla, joten olin liki valmis maksamaan itseni kipeäksi, jotta pääsisin vapaaehtoistöihin ulkomaille.
Harjoitteluni aikana olen saanut tavata useita vapaaehtoistyöntekijöitä ja keskustella heidän kanssaan. Keskustelut ovat saaneet minut ajattelemaan vapaaehtoistyöstä aivan eri tavalla. Joillekin vapaaehtoistyö voi olla parempi tapa pysyä ja päästä mukaan työelämään, kuin palkkatyö. Jotkin tekevät sitä oman jaksamisen mukaan myös palkkatyön ohella. Tärkeintä tuntuu olevan se, että toimeentulo on turvattu jollain tavalla ja että aihe on itselle tärkeä.
Minulla oli vahvoja ennakkoluuloja vapaaehtoistyötä kohtaan. Luulin, että se on aina ankeaa toimintaa huonompiosaisten hyväksi, sillä median antama kuva siitä on hyvin yksipuolinen. Kun ajattelin vapaaehtoistyötä, mieleeni tulvi kuvia leipäjonoissa ahertavista ihmisistä, vanhusten ulkoiluttajista ja kolehtikerääjistä. Yleisesti mielikuvani vapaaehtoistyöstä oli hyvin negatiivinen ja ajattelin sen olevan jopa tylsää. Siksi se ei kiinnostanut minua. Harjoittelun aikana opin kuitenkin, että vapaaehtoistyö voi olla paljon muutakin. Se voi parhaimmillaan olla yhteisöllistä toimintaa, joka luo merkitystä elämälle. Se voi olla portti työelämään tai ihmissuhteisiin sekä tärkeä tuki ja turva niille ihmisille, joilla menee heikommin elämässä. Se on tärkeää yhdistyksien toiminnan kannalta, jotka toimivat muutenkin rajallisilla resursseilla.
Sanna Holm, Sosionomiopiskelija VAMK
